Nuolenkärjen etäisyydeltä, K12

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Siirry alas

Nuolenkärjen etäisyydeltä, K12

Viesti  Clearwater lähetetty Ma Loka 01, 2012 6:48 am

Otsikko: Nuolenkärjen etäisyydeltä

Ikäraja: K12

Fandom: Nälkäpeli

Genre: Toiminta

Juonipaljastuksia: Liittyy siis kohtaukseen, jossa jäljellä on vain kolme tribuuttia: Katniss, Peeta ja Cato. Lievän Katniss/Cato parituksen tässä voi huomata tavallisen Katniss/Peeta lisäksi.


----

Peeta päästää niin kärsivän äänen, että minun huomiotani ei vie sinä hetkenä mikään muu. Käännyn jouseni kanssa ja osoitan Catoa päähän. Tuijotan ensin Catoa, sitten Peetaa ja taas Catoa. Mietin, että he molemmat putoavat jos laukaisen.



Cato tuijottaa minua kasvoihin, yrittää hakea kasvoiltani joitakin rippeitä jotka välittäisivät hänenkin hengestään. Niitä on, mutta minä en välitä niistä. En kuule mitään, en näe muuta kuin Peetan ja Caton nuoleni kärjen tasolta, kaikki muu heidän ympärillään on mustaa sumua ja sakeaa savupilveä, josta ei näe metriäkään eteensä. Alitajuntaani kohdistuu omatuntoni jyskyttävä voima, joka yrittää käskeä minua laukaisemaan. En voi, en vielä. Minä tuijotan Catoa silmiin, kun hän tuijottaa minua ja uhmakkaasti hymyillen hän koventaa otettaan Peetasta ja aivan selvästi tajuaa kuinka minä jännitän joustani niin paljon kuin jaksan.



Minä odotan. Kuin odottaisin tähdenlentoa, jotta voisin toivoa kaiken tämän olevan ohitse. Muttikset riehuvat alapuolellamme, mutta minä viis veisaan niistä. Tuijotan edelleen Catoa ja hetkeksi unohdan Peetan.

”Anteeksi”, minä kuiskaan, enkä tiedä kuiskaanko sen Peetalle vai Catolle. Tajuan kuitenkin Peetan merkin ja ammun Catoa käteen. Seuraan kuinka ammattilainen kadottaa jalansijat karjuessaan ja lopulta tömähtää kovaäänisesti maahan. Maasta hän tuijottaa edelleen minua ja minä tuijotan häntä. Caton ilme kielii siitä, ettei hän ymmärrä. Hän ei ymmärrä minua. Kuinka hän voisikaan? Ajattelen kaikkein vähiten itseäni ja juuri nyt ajattelen haavoittunutta Peetaa.



Cato karjuu kun muttikset saavat hänestä otteen ja alkavat raadella häntä. Minä en katso, mutta tiedän sen katsomattakin. Tiedän, että se ammattilainen, joka oli vielä minuutti sitten ollut tappolistallani, on nyt muttiksien iltapalaa. Ja ne näyttävät nauttivan iltapalastaan..



/



Aamun tullen saatan vain erottaa pienen osan Caton äänestä: ensin hän karjuu, sitten ääni kuulostaa kiljunnalta, joka muuttuu vähitellen surkeaksi vaikerrukseksi ja viimeisenä hän vain vinkuu ja inisee kuin hyttynen korvani juuressa. En tiedä mitään kamalampaa kuunneltavaa. Cato on hirviö, mutten kestä katsoa kun muut hirviöt repivät häntä palasiksi. Viimeinen nuoleni on kiristyssiteessä Peetan jalassa, puristan otettani jousestani. Suljen hetkeksi silmäni ja kuulen raahausääntä: Cato vinkuu, sudet ärisevät nälkäänsä ja tajuan, että Catoa tuodaan lähemmäs. Kylmät väreet nousevat kehoani vasten hiljalleen varpaistani sormenpäihini ja viimein tunnen hiuskarvojeni nousevan pystyyn. Peeta hivuttautuu viereeni ja ottaa kiinni minusta.



”Etkö voisi ampua häntä?” Peeta pyytää minulta äänellä, joka muistuttaa sääliä. Miksi Peeta säälii Catoa? Minä en edes halua miettiä sitä, vaan katson häntä suoraan silmiin.

”Viimeinen nuoli on kiristyssiteessä.”

”Käytä sitä”, Peeta sanoo ja antaa minun ottaa nuolen.



Nousen seisomaan ja kuuntelen lihakimpaleen ininää alempaa. Menen niin reunalle kuin pääsen putoamatta ja katson Catoa. Hän katsoo minua ja mumisee hiljaa jotain; voin vain lukea sanat hänen huuliltaan, sillä ääntä ei tule. Hän tuijottaa puoliksi jännitettyä joustani ja aivan kuin hän yrittäisi sanoa: ”Ole niin kiltti.”

Katson Catoa vielä hetken silmiin. Voisin osua; se olisi jopa reilu teko. Jännitän jousen ja valmistaudun. Alan kuitenkin epäröidä. En voi laukaista. En voi – en voi! En sääli Catoa, en sääli ketään joka yrittää tappaa minut. Catossa on kuitenkin aina ollut jotain erilaista; salaista viehätystä joka tekee minuun välittömästi vaikutuksen. Salaista, katseiden välistä intohimoa ei näy enää tällaisissa tilanteissa, jossa kuolema syö elämän kädestä – mutta silti tunnen katseeni nauliutuvan siihen kohtaan, jossa arvelen verisen Caton silmien olevan. Palautan hetkeksi jännitykseni. Ei onnistu, en voi laukaista. Cato anelee minulta uudestaan. Minun on pakko, päätän heti.



Jännitän jousen uudestaan ja tällä kertaa laukaisen sen empimättä. Näennuolen uppoavan Caton päähän, näen kuinka hän kaatuu velttona veriselle ruohikolle. Puren itkuni. Tunnen itseni julmaksi.



Kanuuna laukaistaan.



Voin enää vain toivottaa hyvää yötä tribuutille, jonka tiedän nukkuvan ikuisesti – Catolle, joka ei enää ikinä nouse ja katso minua silmiin..

Clearwater

Viestien lukumäärä : 21
Join date : 13.07.2012
Paikkakunta : Nastola

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Nuolenkärjen etäisyydeltä, K12

Viesti  Akro lähetetty Ke Loka 31, 2012 8:42 am

Voi, itkettävää tekstiä... Tulee kamala olo (siis hyvällä tavalla kamala) kun lukee... Lisää tämmöistä!

Akro

Viestien lukumäärä : 18
Join date : 16.08.2012
Paikkakunta : Hesa

Näytä käyttäjän tiedot http://vaanmunelamaa.blogspot.com

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Nuolenkärjen etäisyydeltä, K12

Viesti  Clearwater lähetetty Ke Loka 31, 2012 12:23 pm

Mukava, että pidit : D Vaikka olo onkin hyvällä tavalla kamala.

Clearwater

Viestien lukumäärä : 21
Join date : 13.07.2012
Paikkakunta : Nastola

Näytä käyttäjän tiedot

Takaisin alkuun Siirry alas

Vs: Nuolenkärjen etäisyydeltä, K12

Viesti  Sponsored content Tänään kello 1:56 am


Sponsored content


Takaisin alkuun Siirry alas

Näytä edellinen aihe Näytä seuraava aihe Takaisin alkuun


 
Oikeudet tällä foorumilla:
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa